Löytökissanpennut Piki, Laku ja Molli

Äitienpäivänä 8.5. hain meille kotiin sijaiskotihoitoon kolme löytökissanpentua Pikin, Lakun ja Mollin. Automatka sujui jonkin verran äänekkäissä merkeissä, mutta muuten hyvin. Kotiini saavuttuaan aika epäluuloisen näköisinä ja varovasti pennut lähtivät kantokopasta tutkailemaan uutta ympäristöään. Olin vienyt tyttäreni huoneeseen pennuille oman vessan, ruoka-astiat ja vesikipon. Muutaman viikon ajan pennut asustelevat eristyksissä muista lemmikeistäni. Tämä on ihan varotoimi, koska kyseessä on kuitenkin villiintyneen kissan pennut. Kovasti minulle kähistiin ja minua pelättiin koko sunnuntai. Omat kissani kävivät ahkerasti haistelemassa tyttäreni huoneen oven alareunaa ja kuuntelivat korvat höröllään huoneesta kantautuvaa pientä miukumista.

Jo seuraavana päivänä pentujen tulosta Laku-neiti uskalsi luottaa minuun sen verran, että alkoi kehrätä minun silittäessäni sitä varovasti. Tästä rohkaistuneena Piki tuli myös luokse ja antoi silittää. Molemmat tytöt sitten jäivät syliini makaamaan. Lakun siinä sylissäni kehrätessä rohkaistui Mollikin tulemaan sängyn alta katsomaan, että mitäs ihmettä nyt tapahtuu. Sitäkin sain hetken silittää. Epäluulo kuitenkin valtasi Mollin aika pian ja se sinkaisi sängyn alle piiloon. Maanantaina pennuilla ilmeni ripulia, joka johtui varmasti matolääkkeestä, stressistä ja ruokavaliomuutoksista. Aloin heti antamaan pennuille emonmaidonvastikkeen joukossa kissoille tarkoitettua maitohappobakteerivalmistetta.

Keskiviikkona oli eläinlääkäritarkastus. Päällisin puolin pennut vaikuttivat olevan kunnossa. Eläinlääkäri antoi ikäarvioksi noin kuusi viikkoa, tosin Mollin nähdessään sanoi, että ei seitsemän viikon ikäkään ole poissuljettu. :D Tytöt painoivat vain 500g, joka on vähän kuuden viikon ikäiselle pennulle. Molli painoi melkein puolet enemmän, 900g. Ripulin vuoksi sain eläinlääkäriltä lisäravinnevalmistetta pennuille, etteivät vallan kuivu ja saavat vähän voimia leikkimiseen ja kasvamiseen. Ei ollut kovinkaan herkullista tahnaa ilmeistä päätellen.

Hiukan on vielä tytöillä opettelemista, että vadilla käydään tekemässä tarpeet, mutta kyllä ne varmasti siihen oppivat aikaa myöten. Joka päivä tulevat rohkeammiksi ja leikkisämmiksi. Keitetty seiti on pentujen mielestä suurta herkkua. Kunhan ripuli on kunnolla selätetty, siirrytään pikkuhiljaa maistelemaan muitakin ruokia.

Piki, narttu, n. 6 vk

Piki on varsin rauhallinen tapaus. Kovasti tarkkailee ympäristöään ja tyynesti seurailee sisarustensa leikkimielistä peuhaamista. Sisarensa rohkaisemana Piki tulee syliin ja mielellään jää siihen nukkumaankin. Eläinlääkäritarkastuksessa 11.5. Piki painoi 500g.

Laku, narttu, n.6vk

Lakulla on hyvin hurmaava luonne. Tämä pikkuneiti on rohkein kaikista kolmesta. Tykkää paljon silittelystä ja alkaakin helposti kehräämään kovaan ääneen, jolloin yleensä tulee syliin paijattavaksi.  Laku painoi myös 500g 11.5.

Molli, uros, n.6vk

Molli-kolli on kolmesta pennusta kaikkein arin. Tulee kuitenkin luokse, kun kuulee sisarensa Lakun kehräävän. Antaa silittää jonkin aikaa, mutta vielä ei luota ihmiseen niin paljon, että uskaltaisi heittäytyä kunnolla paijattavaksi. Molli painoi melkein tuplasti sisariaan enemmän, 900g.

Teksti: Minna Perrakoski
Kuvat: Jarmo Minkkinen

Rahaa yhdistys on käyttänyt pentujen eläinlääkäriin, matolääkkeisiin ja ruokaan.